Siirry pääsisältöön

Tekstit

Itsearviointi

Nyt taitaa olla blogin viimeisiä, ellei viimeinen postaus. Päätökseen tulee myös opintojakso, jonka vuoksi blogin perustin. Kirjoittelin tekstejä muun muassa digitaalisesta identiteetistä, tekijänoikeuksista ja eritoten sosiaalisesta mediasta. Noin puolentoista kuukauden päästä ensimmäisestä julkaisusta kirjoittelen itsearviointia ja mietin, mitä kaikkea sitä oppimastani kertoisi. Päällimmäisenä tunteena on ilo ja pienimuotoinen ylpeys itsestään, että on selvinnyt tähän asti. Mutta on minulla toki muitakin ajatuksia, mitä jakaa.   Uudet käsitteet, kuten digitaalinen internet tulivat hyvin tutuiksi tässä parin kuukauden aikana, ja pääsin kertaamaan esimerkiksi aina tärkeitä CC-lisenssien asioita. Olen päässyt syventämään oppimistani myös tutummilta osa-alueilta, kuten GDPR-asioissa. Olen törmännyt siihen muilla kursseilla, mutta pääsin paneutumaan nyt niihin kunnolla ja rauhassa. Tällaiset suuret säännöt eivät vaikuta yhtä pelottavilta kuin aiemmin.  Yllätyksenä on tullut ...
Uusimmat tekstit

Lukupiirimainontaa somessa - Hyödyntämissuunnitelma sosiaalisesta mediasta

Kirjastoissa järjestetään nykyään paljon tapahtumia. Se voi olla ihmetys, jos on tottunut hyssytteleviin kirjastonhoitajiin ja hiljaiseen lukemisympäristöön. Kirjastotila on kuitenkin ollut murroksessa ja yksi näistä uusista muutoksista ovat tapahtumat. On kirjoituspajoja, askartelupajoja, satutunteja, koulutuksia ja jopa tietyn kirjasarjan teemaisia tapahtumia. Ja jotta nämä kaikki järjestelyt tulisivat ihmisten tietoon, niitä varten kannattaa käyttää nykyaikana sosiaalista mediaa. Ihmisten on helppo bongata sieltä mieluista tekemistä jopa päivittäin muun skrollaamisen lomassa. Kaikkea mainontaa ja lappusta ei välttämättä huomaakaan fyysisissä tiloissa, varsinkin, jos kyseessä on iso, moniosastoinen kirjasto.   Tällä kertaa aiheenani on suunnitella, miten tapahtumia voisi markkinoida somessa, eli miten hyödyntää sosiaalisen median työkaluja kirjastossa. Tämä ei kuitenkaan ole toimeksiannollinen suunnitelma – teen tämän oppimistehtävänä. Olen ottanut tehtävään esimerkiksi luku...

Neuvoja sinulle, joka haluat kirjavinkata

Mielenkiintoinen alku, hauska sitaatti tai hurmaava juoni. Nämä ovat asioita, jotka voivat lumota lukijan ja herättää innostuksen keskustelulle. Usein luettuamme hyvän kirjan haluammekin kertoa siitä läheisille tai ystäville. Ehkä lukukokemus voisi hetkauttaa heitäkin ja herättää pintaan uusia ajatuksia?  Vinkkaaminen tai kirjavinkkaaminen on kirjasta kertomista pienissä suupalan kokoisissa osissa. Jos otamme koppia tuosta kielikuvasta, on kirjavinkkaaminen kuin maistiaisten tarjoamista kaupassa. Tarkoituksena on saada toinen koukkuun ja innostua kirjan lukemisesta. Maun sijasta kirjan vinkkaaja käyttää hyväkseen kirjan osuvampia puolia, vaikka aiemmin mainittua juonta tai mielenkiintoista alkua, hahmokaartin monipuolisuutta ja heidän suhteitaan. Lopputuloksena on kuuntelija, joka sanoo: olipa mielenkiintoista, mistäköhän saisin tuon kirjan käsiini?   Vaikka esimerkki kuulostaa siltä, että vain parhaimmat myyntimiehet (eli tässä tapauksessa kokeneet kirjastonhoitajat) ta...

Digitaalinen identiteetti - mitä meistä netissä tiedetään (tai uskotaan tiedettävän)

Moni saattaa luulla, että digimaailmassa voi olla aina anonyymi. Tai ainakin omia tietoja voi suojella haluamansa mukaan - niitä ei vain laita mihinkään julkisesti esille, eikä profiilikuvatonta käyttäjää voi täten tunnistaa kukaan. Vaikka tämä on yleensä totta, nykyään hyvin harva on täysin ilman identiteettiä internetissä. Digimaailmassakin jalan- tai kädenjälkiä eli tietoa meistä jää jokaiselle sivulle, ja joskus annamme sitä vapaaehtoisesti enemmän ilman sen suurempaa ajattelua. Esimerkiksi kun maksamme pian erääntyvän laskun, menemme verkkopankissa sen tekemään. Kirjaudumme palveluun omilla verkkopankkitunnuksillamme. Myöhemmin selailemme verkkokauppaa, jossa teemme muutaman ostoksen. Käytämme tässäkin omia tietoja, jotta meidät voidaan tunnistaa ja tuote toimitettaisiin oikeaan osoitteeseen. Nämä ovat kaksi esimerkkiä digitaalisesta identiteetistä . Mitä meistä netissä tiedetään.  Julkisessa blogissa minun on vaikeaa lähteä kertomaan jokaista hippusta omasta digitaalisesta id...

Sosiaalisen median käytöstä - vapaa-ajalla videoita, töissä tiedottamista

Koska olen kaksituhattaluvun lapsi, olen tottunut internetin ja sosiaalisen median käyttäjä. En ole varsinaisesti kasvanut puhelin kädessä, mutta varttuneeksi minut voi laskea. Unohdan sen joskus itsekin - olen nähnyt, kuinka uudet somealustat nousevat, keräävät suosiota ja käyttäjäkuntaa, ja ajoittain liityn itsekin tähän joukkoon mukaan. Tunnen jopa nostalgiaa, kun näen vanhoja kuvia näiden alustojen logoista tai ulkoasusta, ja muistelen, kuinka ennen oli se ja se asia niin hienoa ja toimivaa. Esimerkiksi otan videopalvelu Youtuben . Laatikkomainen ulkoasu on pyöristynyt, muuttunut eräällä tavalla pehmeämmäksi ja turvallisemmaksi. Käyttäjäkunta ulottuu nyt selkeästi kaikenikäisiin, jopa pikkulapsiin. Youtubeen voi ladata ja katsella muiden videoita sekä tavanomaiseen sosiaalisen median tapaan vuorovaikuttaa. Videoita voi kommentoida, tykätä ja alapeukuttaa (vaikka alapeukkujen lukumäärä on nykyään poistettu kaikkien paitsi videontekijän näkyvistä). Konseptina se on erittäin hieno ...