Siirry pääsisältöön

Neuvoja sinulle, joka haluat kirjavinkata

Mielenkiintoinen alku, hauska sitaatti tai hurmaava juoni. Nämä ovat asioita, jotka voivat lumota lukijan ja herättää innostuksen keskustelulle. Usein luettuamme hyvän kirjan haluammekin kertoa siitä läheisille tai ystäville. Ehkä lukukokemus voisi hetkauttaa heitäkin ja herättää pintaan uusia ajatuksia? 


Vinkkaaminen tai kirjavinkkaaminen on kirjasta kertomista pienissä suupalan kokoisissa osissa. Jos otamme koppia tuosta kielikuvasta, on kirjavinkkaaminen kuin maistiaisten tarjoamista kaupassa. Tarkoituksena on saada toinen koukkuun ja innostua kirjan lukemisesta. Maun sijasta kirjan vinkkaaja käyttää hyväkseen kirjan osuvampia puolia, vaikka aiemmin mainittua juonta tai mielenkiintoista alkua, hahmokaartin monipuolisuutta ja heidän suhteitaan. Lopputuloksena on kuuntelija, joka sanoo: olipa mielenkiintoista, mistäköhän saisin tuon kirjan käsiini?  


Vaikka esimerkki kuulostaa siltä, että vain parhaimmat myyntimiehet (eli tässä tapauksessa kokeneet kirjastonhoitajat) taitavat kirjavinkkaamisen taidon, voi sitä kuka tahansa tehdä. Tässä blogitekstissä kerron vinkkejä kirjavinkkaukseen. Formaattia en ole varsinaisesti valinnut, vaan pohdin ennemmin sitä, mistä kirjavinkki muodostuu. Vinkata voi esimerkiksi kasvotusten, blogeissa tai muualla somessa.  


Kirjastoalaa opiskelevana olen päässyt tekemään muutamia erilaisia kirjavinkkejä kirjastoissa ja kursseillani, mutta opin itsekin uutta joka päivä. Ota siis nämä ajatukset ja ohjeet tästä näkökulmasta. Mielestäni kirjavinkkauksessa voi tulla mestariksi, mutta täydellisyyttä ei aina tarvitse hioa. Tärkeintä on, että sinulla on joku, joka kuuntelee, sekä omaat ajatuksia sinulle mieluisasta tai kuuntelijaa mahdollisesti kiinnostavasta kirjasta! 


Millä pääsee alkuun?


...Lukemalla kirjan! Kirjavinkkaamisesta voisi ajatella, että kirjasta täytyy pitää. Ei laisinkaan, vinkata voi myös mielestäsi täysin kamalaa kirjaa! Meitä on moneksi, joten ehkä joku saattaakin pitää sellaisesta teoksesta, joka ei iskenyt sinuun. Kannattaa lukemisen jälkeen juuri tutkiskella, mitä sinulle päällisin puolin jäi kirjasta mieleen: henkilöhahmot, miljöö, ehkä tapahtumien kaari? Mikä sai sinut tuntemaan kaikista voimakkaimmin, ja minkä koit merkittäväksi käännekohdaksi lukemisen kannalta? Oliko päähenkilö raivostuttava, tuntuiko miljöö nostalgiselta, saiko tapahtumien kaari pidättämään hengitystäsi?  
  

Jos keksit jotakin, mikä sai sinut pysymään kirjan maailmassa kiinni, niin hyvä! Voit käyttää tätä koukkuna myöhemmin. 
  

Ota ylös myös tiedot kirjasta, ainakin kirjailijan ja teoksen nimi. Jos taas vinkkaat isommalle ryhmälle, suosittelisin, että otat myös julkaisuvuoden ja kustantajan ylös. Nettiin kirjoitetuissa kirjavinkeissä on hyvä muistaa tekijänoikeudet, varsinkin, jos haluat laittaa vinkkiisi näkyville kuvan teoksen kannesta. Santanen (2023) Kuvittajat.fi -sivuilta kertoo, että kirjan kansikuvaa saa käyttää vinkkausten yhteydessä, sillä se on merkittävä osa kirjan markkinointia, toimien eräällä tavalla markkinointimateriaalina. Tämä lupa käyttää kuvaa kirjan kansista siis koskee esimerkiksi somepostauksia tai vinkkausvideoita. Mitään kaupallista et saa kansilla tehdä. Jos haluat näyttää mahdollista sisäsivun kuvitusta, tarvitset tähän luvan tekijältä. Yleensä vinkatessa riittää kuitenkin pelkkä kansikuva, jotta vinkattava tunnistaa, mikä kirja on kyseessä. 
 

Mieti myös, kenelle vinkkaat kirjaa. Kohderyhmä määrittää aika paljon, minkä sävyisen vinkin teet ja millaista kieltä käytät. 


Luin vastikään Bonnie MacBirdin kirjoittaman romaanin "Art in the blood" (2016; suomeksi Veren taide). Tarina kertoo Sherlock Holmesista ja tohtori Watsonista, heidän uudesta ennen julkaisemattomasta ja kadonneesta seikkailuista. Kirja jätti mieleen uuden innostuksen ikonista mestarietsivää ja tämän lääkäriystävää kohtaan. Juoni oli jännittävä ja mukanaan pitävä, henkilöhahmot tunnistettavia ja dialogi onnistunutta. Kirjaa vinkkaisin ennemmin nuorille aikuisille tai aikuisille, sillä varsinkin alun tapahtumat ovat aika dramaattiset, vaikkakin Holmesin tyyliä. Kirja sopisi myös mysteerikirjoista kiinnostuneille ja varsinkin Sherlock Holmesin ystäville.  


Joku kirjoittaa muistiinpanoja vihkoon.
Kirjan herättämät tunteet ja ajatukset on hyvä merkitä muistiin. Kuva: @Pexels. Pixabay. CC0-lisenssi.



Miten vinkkaus kannattaa rakentaa?


Nyt kun olemme päässeet alkuun lukemalla kirjan ja herätelleet ajatuksiamme, on aika lähteä kasaamaan kaikkea yhteen pakettiin.  
  

Mainitsin osiossa 'Millainen on hyvä kirjavinkki', että pidän lyhyistä tekstiotteista vinkeissä. Yksi parhaimmista kirjavinkeistä, jonka olen kokenut ala-asteella, jäi tekstiotteessa niin hurjaan kohtaan, että koko luokka halusi tuon kirjan saman tien lainaan. Kirjavinkki ei välttämättä tarvitse sitaattia tai mainintaa vinkkauksessasi, ja se on oikeastaan vinkkaajan itsenäinen päätös. Omatkin sanat riittävät, mutta jos koet jonkin kohdan kielellisesti upeaksi tai yrität saada ihmiset kiinni kirjan jännittävästä juonenkohdasta, pohdi sen lisäämistä vinkkiisi. Muista mainita tällöin sivunumero otteen yhteydessä! 


Ole otteiden ja sanojesi kanssa varovainen: kirjavinkki ei saisi paljastaa koko kirjaa. Kuka haluaa lukea rikosromaanin, jos tiedetään etukäteen, kuka murhaaja on? Täten voi olla hyvä miettiä, mikä kirjassa voisi olla pienen paljastamisen arvoista. Yksinkertainen "tämä on murhamysteeri ja joku kidnapataan" on jo kulutetulta idealta kuulostava juttu. Tasapainottelu onkin kirjavinkkauksen yksi haastavimmista puolista.  

 
Mitä siis kertoa esimerkkikirjastamme? Emmehän voi paljastaa, kuka pahantekijä on. Voimme kuitenkin kertoa kirjan alkavan siitä, kuinka Sherlock Holmes meinaa polttaa asumuksensa 221B Baker Streetissä. Tohtori Watson porhaltaa paikalle apuun myöhään, naimisissa kun on ja huoneistosta jo pois muuttanut. Holmes on todella syvällä mietteissään ja huonossa kunnossa. Ainoa asia, jonka hänet saa takaisin todelliseen maailmaan, on mysteeri. Ja juuri sellainen saapuu paikalle ranskalaisen kaunottaren madamoiselle La Victoiren muodossa. Neidin poika on avioton lapsi, joka asuu tunnetun isänsä lordin luona Britanniassa. Mutta tämä ei suostu tänä jouluna tavanomaiseen tapaamiseen, jonka neidille ja pojalle on vuosittain salaa suotu. Hän pelkää, että poika kadonnut, ja kuten myöhemmin tulemme huomaamaan, lapsi ei ole ainoa nuori uhri näillä main. Tarina ei säästy murhiltakaan tai päähenkilöiden riepottelulta, tavanomaisen mysteeriromaanin mukaan.  


Lukijalla on nyt ajatus siitä, että kirjassa on selkeä mysteerielementti. Tästä herää myös kysymys, miksi lordi ei suostu tapaamisiin? Onko poika kidnapattu? Onko neiti jopa vaarassa, jos tämä on jonkun pahamainen suunnitelma? Eihän Holmesille ja Watsonille käy kuinkaan? Kysymykset voivat herättää mielenkiintoa, mikä on hyvä! 
  

Voit itse päättää, haluatko kertoa enemmän juonesta vai paneutua pikemminkin kirjan herättämiin ajatuksiin ja tunteisiin. Esimerkiksi voisin mainita, että Sherlock Holmes ja tohtori Watson ovat erinomainen parivaljakko ja oivaa seurattavaa, kuten aina. MacBird selkeästi ymmärtää hahmojen dynamiikan ja suhteet. Jännitys oli hyvin ylläpidetty ja paljastus siitä, millainen ihminen kaiken takana oli, oli kauhistuttava ja inhottava. Tarinassa oli omaa maanläheisyyttä, jotakin tuttua ja ajatonta, vaikka tarina ajoittuukin 1800-luvulle. Ehkä sitä luovat mysteeri, tuo dynamiikka pääkaksikon välillä tai murhaajan valitettavasti nykypäivänäkin joskus esiintyvät kamalat motiivit. 
  

Omat ajatuksesi ovat myös tärkeitä. Minua ainakin helpottaa, kun kuulen tai näen, että vinkkaaja on saanut kirjasta jotakin irti. Itse pidin "Art in the Blood" kirjasta, koska se herätti kiinnostuksen Sherlock Holmesista ja tohtori Watsonista hahmoina, ja aloin tutkimaan heitä syvällisemmin kirjan innoittamana. Kirjan avulla oli aika helppoa päästä pois lukuväsymyksestä, koska tapahtumat rullasivat niin sujuvasti. Tartuinkin heti seuraavaan kirjaan tässä sarjassa, kun sen käsiini vain sain.  


Koska kyseessä on kaksi erittäin tunnettua hahmoa, voisin vedota heidän alkuperäisiin versioihinsa tai muuhun taustamateriaaliin. Sherlock Holmes ja tohtori Watson ovat esiintyneet lukuisissa kirjoissa, alkuperäinen tekijähän on sir Arthur Conan Doyle. Voisin etsiä tarkempaa tietoa siitä, kuinka monia erilaisia tarinoita eri kirjoittajat ovat ikonisista hahmoista keksineet, tai millainen Holmesin ja Watsonin historia on populaarikulttuurissa. Toisaalta jos tieto on tuttu vinkattaville, kuten tässä tapauksessa juuri suurille Sherlock-faneille, tällaista ekstratietoa ei välttämättä tarvita. Muista siis aina kohderyhmäsi ja kysy itseltäsi, onko aihe heille tuttu vai ei. 
 

Kun kaikki ajatuksesi on käyty läpi, voitkin katsoa, että kieliopillisesti ja rakenteellisesti kaikki näyttää hyvältä. Muista taas tarkistaa, että sinulla on kirjan viitteet eli tiedot ylhäällä, ja siitä vain vinkkaamaan! 


Hip hei, siinä se!


Hienoa, olet nyt päässyt pohtimaan kirjavinkkaamista. Muistutan edelleen, että itsekin opettelen vielä tätä taitoa, eikä kauhean kattavaa kirjavinkin tarvitsekaan aina olla. Joskus voi riittää, että sanot kirjan olleen hyvä, koska se piti sinut otteissaan ja mysteeri toimi. Jos kuitenkin haluat vinkata lukemaasi kirjaa tarkemmin ja et oikein tiedä, mistä aloittaa tai miten jäsennellä ajatuksia, kokeile aiemmin mainittuja ehdotuksia! Toivottavasti niistä on apua kirjavinkin kasaamiseen. 


Tässä vielä lyhyesti vinkit kirjavinkkaamiseen:


1. Mitä kirjasta jäi päällimmäiseksi mieleen? Kirjoita ylös tuntemuksia, ajatuksia ja mielipiteitä. 

2. Kuka on vinkkauksesi kohderyhmä? Tietävätkö he kirjaan liittyvästä aiheesta vai eivät? Millaisella kielellä ja sävyllä minun kannattaa vinkata kirjaa?  

3. Miten kuvailisit juonta? Muista, älä paljasta koko juonta, mutta avaa solmua hieman. 

4. Mitä kirjassa käsiteltiin? Millaisia olivat henkilöhahmot, miljöö jne.? Mikä kirjassa oli erittäin hienoa? Tai mikä oli erikoista? Voit käyttää tässä kohdan 1 muistiinpanoja hyödyksesi! 

5. Lisäätkö sitaatin tai otteen kirjasta mukaan vinkkiisi? Laitatko tekstiotteen vinkin alkuun vai loppuun? Muista tarvittaessa tekijänoikeus ja viittaussäännöt! 

6. Varmista, että ilmoittamasi kirjan viitteet eli tiedot ovat  oikein. Muista tekijänoikeussäännöt esimerkiksi kuvien kanssa.  

  

Kirjavinkkaamisen iloa! 


Nainen pitelee käsissään kirjapinoa.
Kuvituskuva. Kuva: @MorningbirdPhoto. Pixabay. CC0-lisenssi.



Lähteet: 

Santanen, L. 2023. Miten kirjan kansikuvaa saa käyttää? Kuvittajat.fi. Viitattu 8.10.2024. https://kuvittajat.fi/uutinen/kansikuvaohjeistus/  

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Digitaalinen identiteetti - mitä meistä netissä tiedetään (tai uskotaan tiedettävän)

Moni saattaa luulla, että digimaailmassa voi olla aina anonyymi. Tai ainakin omia tietoja voi suojella haluamansa mukaan - niitä ei vain laita mihinkään julkisesti esille, eikä profiilikuvatonta käyttäjää voi täten tunnistaa kukaan. Vaikka tämä on yleensä totta, nykyään hyvin harva on täysin ilman identiteettiä internetissä. Digimaailmassakin jalan- tai kädenjälkiä eli tietoa meistä jää jokaiselle sivulle, ja joskus annamme sitä vapaaehtoisesti enemmän ilman sen suurempaa ajattelua. Esimerkiksi kun maksamme pian erääntyvän laskun, menemme verkkopankissa sen tekemään. Kirjaudumme palveluun omilla verkkopankkitunnuksillamme. Myöhemmin selailemme verkkokauppaa, jossa teemme muutaman ostoksen. Käytämme tässäkin omia tietoja, jotta meidät voidaan tunnistaa ja tuote toimitettaisiin oikeaan osoitteeseen. Nämä ovat kaksi esimerkkiä digitaalisesta identiteetistä . Mitä meistä netissä tiedetään.  Julkisessa blogissa minun on vaikeaa lähteä kertomaan jokaista hippusta omasta digitaalisesta id...

Itsearviointi

Nyt taitaa olla blogin viimeisiä, ellei viimeinen postaus. Päätökseen tulee myös opintojakso, jonka vuoksi blogin perustin. Kirjoittelin tekstejä muun muassa digitaalisesta identiteetistä, tekijänoikeuksista ja eritoten sosiaalisesta mediasta. Noin puolentoista kuukauden päästä ensimmäisestä julkaisusta kirjoittelen itsearviointia ja mietin, mitä kaikkea sitä oppimastani kertoisi. Päällimmäisenä tunteena on ilo ja pienimuotoinen ylpeys itsestään, että on selvinnyt tähän asti. Mutta on minulla toki muitakin ajatuksia, mitä jakaa.   Uudet käsitteet, kuten digitaalinen internet tulivat hyvin tutuiksi tässä parin kuukauden aikana, ja pääsin kertaamaan esimerkiksi aina tärkeitä CC-lisenssien asioita. Olen päässyt syventämään oppimistani myös tutummilta osa-alueilta, kuten GDPR-asioissa. Olen törmännyt siihen muilla kursseilla, mutta pääsin paneutumaan nyt niihin kunnolla ja rauhassa. Tällaiset suuret säännöt eivät vaikuta yhtä pelottavilta kuin aiemmin.  Yllätyksenä on tullut ...

Sosiaalisen median käytöstä - vapaa-ajalla videoita, töissä tiedottamista

Koska olen kaksituhattaluvun lapsi, olen tottunut internetin ja sosiaalisen median käyttäjä. En ole varsinaisesti kasvanut puhelin kädessä, mutta varttuneeksi minut voi laskea. Unohdan sen joskus itsekin - olen nähnyt, kuinka uudet somealustat nousevat, keräävät suosiota ja käyttäjäkuntaa, ja ajoittain liityn itsekin tähän joukkoon mukaan. Tunnen jopa nostalgiaa, kun näen vanhoja kuvia näiden alustojen logoista tai ulkoasusta, ja muistelen, kuinka ennen oli se ja se asia niin hienoa ja toimivaa. Esimerkiksi otan videopalvelu Youtuben . Laatikkomainen ulkoasu on pyöristynyt, muuttunut eräällä tavalla pehmeämmäksi ja turvallisemmaksi. Käyttäjäkunta ulottuu nyt selkeästi kaikenikäisiin, jopa pikkulapsiin. Youtubeen voi ladata ja katsella muiden videoita sekä tavanomaiseen sosiaalisen median tapaan vuorovaikuttaa. Videoita voi kommentoida, tykätä ja alapeukuttaa (vaikka alapeukkujen lukumäärä on nykyään poistettu kaikkien paitsi videontekijän näkyvistä). Konseptina se on erittäin hieno ...